Tryffelinetsintä
Tryffeleiden etsiminen on lagotto romagnolo -rodun rodunomainen käyttötarkoitus ja Italiassa
järjestetään myös rodunomaisia kokeita. Pitää kuitenkin huomata, että tryffeleitä työkseen etsivät
eivät välttämättä ole kiinnostuneita koetoiminnasta.
Suomessa kasvaa useampia villitryffelilajeja ja myös viljellyistä tryffelipuista on jo saatu satoa Suomessa.
Kiinnostus tryffeleiden etsintään on Suomessa kasvanut viime vuosina huomattavasti - ei ainoastaan
lagottoharrastajien parissa, vaan myös muunrotuisia on koulutettu tryffelinetsintään.
Tryffeleiden tuoksuun lagottopennut totutetaan usein jo aivan pentuina, sikäli mikäli
kasvattajalla on kiinnostusta tai kunnianhimoa rodun virallista käyttötarkoitusta kohtaan.
Ei kuitenkaan ole liian myöhäistä aloittaa kouluttamaan aikuistakaan lagottoa. Koulutustapoja
on monia, kuitenkin tavoite on sama: saada koira tunnistamaan tryffelin haju ja ilmaisemaan
löytönsä ohjaajalleen.
Itse en ole opettanut lagottoa tryffelikoiraksi, vaan menin helpomman kautta: ostin valmiiksi
koulutetun koiran. Charlie on löytänyt sekä Helsingistä että mökiltämme Orimattilassa villitryffeleitä.
Agility
Agility mittaa koiran nopeutta ja ohjattavuutta, yhteistyötä ohjaajan ja koiran välillä - ja on vauhdikas harrastus,
josta ei taatusti puutu yllätyksiä ja läheltä piti -tilanteita! Ne voitot ja hyllyt kun voivat olla yhdestä pienestä hetkestä kiinni.
Agilityssä kilpailemiseen tarvitaan ohjaajakohtainen kilpailulisenssi, itselläni se on ollut vuodesta 2007.
Kokoluokkia on viisi ja tasoluokkia on kolme, pienet lagotot kisaavat medeissä, isommat pikkumakseissa ja voi kai joku iso uros päätyä maksi-luokkaan.
Koira aloittaa ykkösluokasta ja
saavutuksillaan nousee kakkosiin ja kolmosiin. Etna ja Viggo kisasivat MAXI 2 -luokassa, Cora taas
MEDI 2-luokassa. Suomessa on jo useita 3-luokkaan nousseita lagottoja, sekä medeissä että makseissa.
Motivointi tapahtuu namein ja leluin, koiran mieltymyksistä riippuen. Myös laumaviettiä kannattaa hyödyntää lagoton kanssa,
eli kehumista ja rapsuttelua ei kannata pantata.
Yllä olevassa kuvassa Cora treenaa keppejä ns. vanhalla tyylillä, eli kättä seuraamalla.
Toko
Tottelevaisuuskokeet mittaavat koiran ja omistajan yhteistyökykyä, koiran koulutettavuutta - ja on hurjan hauska harrastus!
Etnan kanssa harjoiteltiin tottelevaisuuteen kuuluvia liikkeitä omatoimisesti aivan pennusta asti,
joskaan ei ihan prikulleen sääntökirjan mukaan, vaan "jotain sinne päin". Vasta Viggon tultua taloon aloin
käymään ohjatuissa toko-treeneissä, ajatellen että tällä kertaa opetan liikkeet oikein alusta saakka,
jotta joskus voisimme käydä kokeissakin. Ensin Viggo kävi yksityisen koirakoulun pentukurssilla, jonka jälkeen
jatkoimme Munkinseudun koirakerhon tunneille.
Viggo on ollut perheen ainut varsinainen toko-koira, ja huomaa sen esimerkiksi hallittavuudessa. Tosin sietää ollakin, kun isosta matcho-uroksesta puhutaan. Noutokapula tuli vasta hankittua Viggon
3-vuotissyntymäpäivälahjaksi, joten kovin nopeasta ja tavoitteellisesta harrastamisesta ei ollut kyse. Omaksi ja koiran iloksi lähinnä.
Etna osallistui 10-vuotiaana ensimmäiseen ja viimeiseen viralliseen tottelevaisuuskokeeseen, tuloksena kolmostulos, johon
olimme erittäin tyytyväisiä. Etna kisasi hyväntuulisena ja innokkaasti.
Coralle ei ole opetettu tokoa, riittää kun osaa istua käskystä. Coralle ei oltu opetettu mitään ennen tytön muuttamista
Suomeen, joten joutui aloittamaan alkeista, eikä siltikään Coralle ollut aivan selvää, että jonkun asian tekemisestä todella
saisi palkinnon. Naksutinkoulutuksenkin salat tuntui Corasta alkuun ahdistavalta - mitä tuo minulta oikein odottaa?
On siis huomioitava, että mitä nuorempana kouluttamisen aloittaa, sitä helpompaa kouluttaminen jatkossakin on.
Muut lajit
Nosework
Nosework on varsin tuore harrastuslaji Suomessa ja myös koetoimintaa on. Laji soveltuu erinomaisen
hyvin lagotoille joiden tarkka nenä ja hyvät taipumkset sen käyttöön tekevät lajista erityisen rodunomaista
aktiviteettia. Itse en ole vielä tätä lajia kokeillut, mutta voi hyvin olla, että joskus vielä tulee
lähdettyä kurssille.
PK- eli Palveluskoiratoiminta
Lagotolla on PK-oikeudet, eli rotu saa osallistua palveluskoirakokeisiin. Myös tuloksia on rodulla saatu, joskin harvakseltaan.
Keväällä 2005 Viggo kävi BH-kurssilla, mutta valitettavasti ensimmäisestä BH-kokeesta (28.8.2005)
tuli hylly Viggon lähdettyä paikallamakuusta ennen aikojaan - en itse ollut tyytyväinen seuraamisen
tasoonkaan, mutta tuomarin mukaan sillä olisi päässyt läpi. Uudelleenyritys 13.9.2005 tuotti tulosta,
ja Viggosta tuli näin virallisesti BH Riccias Barbato-Vichingo, Suomen neljäs BH-lagotto!
Viggon kanssa olemme satunnaisesti treenanneet jäljestämistä, alussa harvakseltaan, mutta vuonna 2007 jo määrätietoisemmin.
Aloitimme pellolla (makkararuutu, lyhyitä nakitettuja jälkiä jne) saadaksemme tarkkuutta, ja sitten siirsimme
harjoitukset metsään. Esine-etsintää emme ole treenanneet, ja luottoni tottisosuuden pk-esteiden ylitykseen
ei ole riittävä, että jälkikokeeseen koskaan menisimme. Koiran aktivoimiseksi jäljestys on mitä parhain harrastus!
PeKo- eli Pelastuskoiratoiminta
Pelastuskoiratoiminta on avoinna kaikille koirille rotuun tai roduttomuuteen katsomatta, toki järjestävästä tahosta riippuen.
Pelastuskoiria koulutetaan etsimään ihmisiä raunioista katastrofitilanteessa tai metsistä
jos joku on eksynyt - jälkimmäisessä tapauksessa joko hakuna ilmavainua käyttäen tai sitten
jäljestämällä. Kaikista koirista tai omistajistakaan ei ole hälytysryhmään, mutta ihan vain
harrastusmuotonakin pelastuskoirakoulutus on mitä mainioin. Tulee kuitenkin muistaa, että
peko on ensisijaisesti vakavasti otettava harrastus, joka tähtää tositoimiin ihmisten löytämiseksi
ja pelastamiseksi. Tällöin myös ohjaajan tulee hankkia vapaaehtoiseen pelastustyöhön liittyviä
taitoja, kuten ensiapu- ja suunnistustaitoja. Pelastuskoirakoulutusta on sekä pelastuskoiraliiton
että palveluskoiraliiton alaisuudessa, joiden toiminta ja päämäärätkin ovat hiukan erilaisia.
Hälytysryhmäläisen tulee olla valmis 24/7 lähtemään hälytyksen tullen etsimään kadonnutta
henkilöä muiden vapaaehtoisten ja viranomaisten avuksi.
Keväällä 2004 Etna aloitti rauniokoiraharjoitukset Espoon Oittaan raunioradalla, ESPY:n koulutuksissa.
Etna tykkää lajista todella paljon, sillä siinä yhdistyy kaksi Etnan lempiasiaa: nakit ja mukavat ihmiset.
Jo vuosi lajin parissa toi valtavat
määrät tietoa Etnan etsintätaidoista, päättäväisyydestä ja toimintakyvystä. Oli ilo katsella koiraa
käyttämässä nenäänsä. Vuosi lajin parissa tuskin meni hukkaan, sillä voinhan
tulevaisuudessa palata lajin pariin, jos vain käsiin sattuu koira joka lajiin sopii.
